Viikko Ranualla takana :). Aivan uskomaton viikko. Sitä ei vaan voi selittää kuin mahtavaa siel oli. Meill oli paljon tutustumisjuttuja. Esim soluvierailuilta, tutustumisilta. Ja ne kaikki oli tarpeellisia. Oli kiva tutustua ihmisiin ja saaha ystäviä. Nyt tajuan mitä tarkoittaa hyvä yhteishenki ja että on helppo olla oma itsensä. Aivan käsittämätöntä.
Mulle on suositeltu opistoa kauan, mutten koskaan kuvitellut sen olevan sen tällainen. Aattelin, että se on sellainen parempien paikka. Sellainen jossa ei minunlainen tavallinen ja ehkä jopa "huononpi uskovainen" tule viihtymään. Nyt siellä ollessa olen saanut nakara ennakkoluulot ja pelot pois. Se tuntuu todellakin täydelliseltä paikalta pois.
Sinne mennessä pelkäsin, etten löydä kavereitä. Se oli turhaa, sillä heti oven avattuani minut ympäröi iloisia ihmisiä, jotka auttoivat minua ja olivat minun kanssa. Ja ovat edelleen.
Nyt porukoitten luona tuntuu oudolta. Niinku ei olis tullut kotiin. Aivan kuin olisin tullut vierailemaan. Se koti jäi Ranualle. Ja on outoa, että viidessä päivässä olisi tullut tällainen olo. Koko ajan on ollut kaipuu takaisin opistolle. Tässä huomaa sen, miten opistosta tulee "opistokoti". Ja sitähän se on. Silti tuntu aika helpottavalta päästä pois opistolta selvittämään päätä. Tän viikon sisällä kun on tapahtunut niin paljon ja elämä on muuttunut.
Odotan ensi viikkoa paljon ja oppitunteja. Meidän linjan porukka on aivan mahtavaa. Varmasti tulee ikimuistoisia hetkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja myös muiden linjalaisten kanssa.
