"Mites lukiossa on mennyt?". Säikähdän kysymystä, mutta vielä enemmän pelkään siihen vastaamista. Joka kerta kasvoilleni tulee se tuttu tekohymy ja vastaus "ihan hyvin", vaikka tekisi mieli huutaa etten enää jaksa. Että luovutan. Että en ole saanut koko koulusta mitään hyvää, pelkästää stressin, pahan olon, väsymyksen, päänsäryn metelistä... Että minulla ei ole enää aikaa kavereille, eikä itselleni. Ei mihinkään muuhun, kuin kouluu. Mutta siltikin vastaan että hyvin. Peittelen totuutta.
Miksi minä teen niin? Miksen vain vastaa rehellisesti? Miksen uskalla sanoa, ettei minusta ole tähän?
"Sun on ehottomasti mentävä lukioon", "Sun paikka on lukio" tuon tyylisiä lauseita kuulin koko peruskoulun ja opiston ajan. Ihmiset yrittivät ohjailla valintaani ja onnistuivat siinä hyvin. Koko ajan mielenpohjalla on ollut epäilys siitä, etten pysty siihen. Että en halua itseäni siihen tilanteeseen, jossa elämässä on pelkästään koulu. Sellainen oli tilanteeni äskettäin ja tulevaisuudesta en tiedä.
Nyt olen käyny jutteleen asiasta ammattilaisen kanssa ja pohtinu uusia näkökulmia. Ei sekään kuulosta pahalta, että jatkaisin lukiota puolella vuodella tai jopa kokonaisella. Ehkä... Se olisi siltikin se viimeinen vaihtoehto. Voihan sitä oman lukioajan rankkuuteen puuttua muutenkin. Esim. ainevalinnoilla.
Ite olen sen verran kunnianhimoinen että tietenkin minulta löytyy suunitelmista pitkä matematiikka ja fysiikka. Tosin fysiikan lopettamista olen harkinnut ja ongelmien tultaessa se on ensimmäinen muutosvaihtoehto. Myös se on tehnyt itelle pahaa, kun se sama vanha pakkomielle hyviin numeroihin on palannut, mutta olen alkanut käsitellä asiaa itsekseni. Ja löytänyt tietynlaisen ratkaisun ja armon itselle.
Olen koukussa uuden oppimiseen. Se tunne on mieletön kun tajuaa osaavan taas jotain uutta. Ehkä se on juuri se asia mikä pitää minua lukiossa. Opin parhaiten kuuntelemalla, joten tämä nykyinen äänekäs luokkani on kuin suoraan painajaisesta. Koulussa opin tuskin mitään, mutta kotona pystyn opiskelemaan paremmin.
Onneksi tämä kaikki on nyt menossa parempaan suuntaan. Ja uloskin on tullut valoisampaa ja se jos mikä piristää.
Nokka kohti uusia pettymyksiä!!
-Jutta
