Avasin Bloggerin. Tutkin hieman tekstejä. Äkkiseltään kaikki näytti hyvältä, mutta tarkasteltuani hetken tajusin viimeisen postauksen tulleen 29.3 ja tänään on jo 20.8, kun tätä kirjoitan. Luonnoksia on muutama. On tekstiä pääsiäisestä ja siitä mitä silloin tapahtui. Mahtavasta leiristä, jolla sain kunnian olla isosena yms. Osa olisi ollut julkaisu kelpoisiakin, mutta jokin esti minua. En tiedä mikä, mutta se voima sai minut jättämään ne teiltä lukijoilta salaan. Hullua ajattelin. Ja päätin taas mielessäni saaha tämän blogin elämään. "Tosin en pystyisi lupaamaan sitä, mutta ainahan voisin yrittää." :tuumailin.
Mietin keinoja miten saisin taas kirjoitettua tänne. Olisiko jotain suoraa vastausta asiaan, vai täytyykö minun se opetella taas. Helpottaisikohan jos tekisin tästä blogista salaisen, mutta se tuntuu aika turhalta, sillä teitä lukijoita on niin vähän. En tiedä, mutta ehkä se keino tässä selkiytyy.
Sain äskettäin pyynnön mennä yksiin hautajaisiin kuvaamaan. Aivan mieletön tilaisuus, mutta minua hermostuttaa. Toki kyseessä on kotikirkkoni, mutta se on todella pimeä ja valoa on vain vähän. Saa nähä miten ne menee. Toivottavasti hyvin.
Hassua on myös se, että nautin tällä hetkellä koulunkäynnistä. Ehkä kesäloma ja ihana auringon paiste toivat virtaa ja motivaatiota. Nyt nokka kohti uusia oppeja ja seikkailuita.
