Joulu vai mikä se onkaan...

Näin jouluna muistuu mieleen lapsuuden joulut. Se kun joulu tuntui isolta ja hirveän jännittävältä asialta. Joulupukin odotus, lahjat jne. Mutta yhtäkkiä se ei monella enää tunnukkaan oikeen miltää.

Minusta tuntuu kuin oma joulu olisi erilainen kuin muilla. Joulusta on tullut mulle pakollinen ja ahdistava aika. Pitää olla ilonen ja hymyillä. Pitää syödä paljon ja jaksaa vastata sukulaisten uteleviin kysymyksiin.

Jostain syystä minä nään joulussa vain ne riidat, erimielisyydet. Kaiken negatiivisen ja ahdistuksen. Stressin ruuista, lahjoista, siivosta... Sukulaisten kanssa pidettävän jouluruokailun joka tänäkin jouluna päättyi siihen että poistuin itkien paikalta..

Haluisin vain hetken hengähtää ja rauhottua. Naurua, iloa. Yhdessäoloa. En sitä hälinää ja riitaa täysin turhista asioista. Ehkä se on liikaa pyydetty. Ehkä joskus niin käy... Toivottavasti pian..

Koeviikko...

Se ihana stressin kylväjä.

Elämäni toinen koeviikko on puolessa välissä. Ruotsin ja enkun kokeet tulossa. Fysiikan kokeen numero yllätti positiivisesti. Ajattelin että nyt oli nii helppo koe, että tuli tyhmiä huolimattomuus virheitä. No ilmeisesti ei kuitenkaan hirveen paljo :)

Tässä vaiheessa oon hoksannu eron pitkän matikan ja lyhyen matikan välillä. Vaikka mulla on opettaja, jonka opetusta tajuan hyvin ja joka osaa opettaa hyvin, silti tajusin kurssin asioista vain puolet. Karua miten sen on totta että peruskoulun 9 kääntyy helposti pitkän matikan 6. Mulla kävi juurikin niin. Peruskoulun 10 on yhtäkkiä vaa hyvä muisto nykyisen 6 rinnalla. No eihä tuosta paljoa muuta voi kuin parantaa :D

Hissan kokeen tehtävänä oli yksinkertaisesti kirjottaa kaksi esseetä. Perinteisesti kynällä ja paperilla. Viidennen sivun jälkeen oli pakko lopettaa, sillä ranne oli kipeytynyt kirjottamisesta niin paljon. Just ku meille on puhuttu kokeiden sähköistämisestä ja kokeista tietokoneella. Tämä on yksi aine, jossa sähköiset kokeet olisi tarpeen.

Suurin muutos koko opiskelussa on juurikin toi matikka. Muut aineet eivät niin hirveästi ole muuttuneet eikä vaikeutuneet ainakaan vielä. Ehkä nekin sitten jossain vaiheessa vaikeutuu... Toivottavasti ei kuitenkaan paljoa.

Opiskelusta mulla on vielä paljon opittavaa. Ehkä kannattaisi avata ne kirjat ennen koeviikkoa ja opetella asiat heti... Mutta ei se oo niin helppoa. Se vaan jää jotenkin ja sit huomaa että hups koeviikko on taas kulman takana.

Kiitokset siitä kaikesta tsemppaamisesta kaikille kavereille. Ilman teijän tukee nää viikot ois karmeita. Enkä jaksais päivääkää tätä. Toinen vähä pienempi asia joka on helpottanu mun mieltä on syöminen. Popcorneja, suklaata, energiajuomaa... sitä kaikkee tulee syötyä iha liikaa. Mutta nyt tsemppi päälle, kirja käteen ja lukemaan. Joululauluja taustalle nii eiköhä se lukeminenki onnistu.

Joulufiiliksissä

Joulu saapuu pikkuhiljaa. Nyt syysloman jälkeen on aika alkaa oottaa sitä ja pikkuhiljaa valmistella joulua. Ja nauttia joulun oottamisesta. Eihän tämä joulun oottaminen tunnu samalta kuin muutama vuosi sitten, kun pelättiin joulupukkia ja oltiin kiltisti lahjojen toivossa. Mutta kyllä sillä silti on vielä tärkeä merkitys minunkin maailmassa.

Joululaulut soi. Kynttilät palaa. Joulutorttuja paistetaan ja syödään pipareita. Ne jotka tykkäävät glögistä juovat sitä, itse en siitä niinkään välitä. Ollaan ystävien kanssa porukalla. Iloista rupattelua. Vielä kun saataisiin lunta tämän harmauden keskelle.

Tämän opiskelijan arjen keskellä käy aina silloin tällöin mielessä, että mitähän kummaa sitä hommaisi läheisille joululahjaksi. Jotenkin itselläni on helpompi ostaa/ tehdä lahja tytöille ja naisille. Ehkä se johtuu siitä, etten todellakaan tiedä mitä miehen ja pojat tahtovat lahjaksi. Haluavatko he vain aikaa vai jotain ns. katoavaa, joka ei jää keräämään pölyjä kaapin pohjalla? Vai haluavatko he jotain mikä on oikeasti tarpeellista? Mitä ihmettä heille voisin tehdä tai ostaa? Voisikohan joku auttaa?

Oon tosi kova stressaamaan asioita. Ja kyllä. Joululahjojen keksiminenkin saa minut stressaamaan. Siksi ajattelin nyt hyvissä ajoin alkaa keksimään mitä kellekkin hommaisin. Ja yhen idean olen jo saanut. Ehkä se lahja, jota oisin stressannut eniten. Se on nyt keksitty ja aloitettu suunitteleen toteutusta, sillä se vaatii hieman aikaa ja vaivannäköä. En nyt tässä viitti paljastaa koko lahjaa, sillä en tiedä näkeekö tämä kyseinen lahjan saaja tämän postauksen.

Onko sielläpäi näkynyt jo tonttuja? Täällä ainakin pikkusten puheiden mukaan on ja kuulemma salakuuntelulaitteetkin ovat käyty korjaamaan ;) Ehkä tähän on nyt hyvä loputtaa. Ja palata asiaan myöhemmin lähempänä joulua.

Joulua oottaen Jutta

Kuulumisia pitkästä aikaa...

Olo on yksinäinen. Mikään ei tunnu miltään. Ei löydy syytä elää. Pilke silmäkulmasta on kadonnut. Mihin se onnellisuus hävisi. Aivan kuin olisin kuilun pohjalla.

Muutama kuukausi aikaisemmin.
Olen vihdoin niin onnellinen. Kaikki ovat niin iloisia. Jopa luonto hehkuu iloa. On värejä ja lämmintä. Elämä hymyilee kaikin voimin. Minulla on ystäviä, joille puhua.

Sitten aivan kuin varkain mielen pohjaani ilmestyi musta möykky, joka jatkoi kasvamistaan. Möykky oli se kaikki paha. Se tuska ja ikävä, se murhe ja suru, jonka olin itseltäni kieltänyt.

Ja sitten se oli tarpeeksi suuri. Se avasi tien mieleeni. Yhtäkkiä melkein kaikki valo oli hävinnyt. Hymy ja elämän ilo hävisi kauniilta ja normaalisti niin iloisilta kasvoilta. Pieni valopilkku oli vain kaukana, kaukana mielessä. Se näkyi himmeästi, mutta antoi silti toivoa ja valoa.

Pikkuhiljaa olokin rupes helpottaan. Ilo palasi ensin pieninä palasina. Kasvaen aina vain. Tää syksy on ollu yllättävän rankka. Mutta voiton puolella ollaan.

Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä, mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan.-Tom Lundberg

Toi jotenkin kuvaa mua. Jostain kumman syystä olen sellainen ihminen, joka tekee muiden perässä samat virheet. Enkä opi lukemalla. No eihän toi teoriapainotteinen opiskelu ole mun juttu, mutta ehkä siitä lukiosta on muutenkin apua. Toivottavasti. Ja pärjätäkseen ei välttämättä tarvii hirveästi lukea, kunhan opiskelee sitten jotenkin muuten.

Olen pahoillani...

2 julkasematonta luonnosta. Puol vuotta edellisestä postauksesta. Mihi tää aika meni.

No se tais mennä opistossa. Mulla oli keväällä hirveesti kaikkee tekemistä siel, joten tää jäi vähä ehkä liianki vähälle. Aikaa vei mm. ihmissuhteet joita sillo luotiin. Ja opiston "vuosikirjan" teko.

Ny alko lukio. Tää o vähä yllättäny mut kuinka rankkaa tää voi olla. Ny pittää opetella koko opiskelu uusiksi. Hassua kuinka nopeeta sen voi unohtaa.

Jos mull on aika nii elvytän tän blogin taas.