Katsoin kuvaa.
Kuvaa, jossa olit onnellinen.
Vieressä oli joku muu.
Katsoessani itkin.
Ajattelin miksi meillä ei olisi voinut olla sellaista.
Olisitko voinut olla kanssani onnellinen.
Mietin meitä. Miksi näin tapahtui? Miksi emme enää puhuneet toisille? Nämä ja monta muuta kysymystä mielessäni nukahin syvään rauhalliseen uneen.
Unessa ilmestyit minulle. Olit taas sama vanha itsesi, jonka tunsin. Juoksimme metsässä. Nauroimme. Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyiltiin. Olimme onnellisia. Sellaiseksi olin tulevaisuutemme kuvitellut.
Teksti on fiktiivinen
Sydän!
VastaaPoista