Fiiliksiä tästä päivästä

Valoa, lämpöä ja kevätsäätä. Rakastan seurata talven vaihtumista kevääksi ja kesäksi. Tosin se muuttuu mielestäni liian hitaasti. Olen aina ollut sellainen kesälapsi. Tykkään lämmöstä ja valosta. Rakastan käyttää kesävaatteita ja jotenkin niissä on mukavampi olla.

Olen huomannut kuinka paljon tämä valon lisääntyminen on vaikuttanut elämääni nytten. Olen ihan virtaa täynnä. Aika vain tahtoo loppua kesken. Väsymyksestä ei ole tietoakaan, ellen sitä omalla valvomisellani tuota. Tekee mieli vain hymyillä ja heittää kaikki huolet nurkkaan. 

Olen seurannut hieman läheistenikin reaktioita kevääseen ja niistä olen löytänyt piirteitä minun aijemminta reaktioista kevääseen. Se ns. kevätmasennus tuntuu käyvän monella aika pahanakin. Itsellä oli aijemmin sitäkin. Nyt oikeastaan vain syyskaudella. 

Olen alkanut nukkua sillälailla että verhot ovat auki. Se kun herää ja näkee heti että on valosaa. Se saa minut heräämään kunnolla. Herään yleisesti ottaen aijemmin ja sehän nyt oikeasti on hyvä asia. Olen huomannut myös sen etten enää pysty valvomaan myöhään. Nyt ennen klo 1:tä silmät menevät väkisten kiinni, vaikka vuosi sitten se oli ihan normaalia valvoa jonnekkin klo 2:n asti. Viikonloppuisin silmät aukeavat ennen klo 9:ää. Jännä huomata tällainen, koska olen aina sanonut että olen yöeläjä, mutta ehkä sekin on muuttumassa. 

Ehkä minustakin tulee kelpo kansalainen joka valvoo päivät ja nukkuu yöt. On aikaisin hereillä ja aikaisin nukkumassa. Ei valita väsymystä eikä muutakaan, vaan on onnellinen osaansa ja tekee töitä siitä sen liiemmin valittamatta, muuta ei myöskään siitä liiemmin nautikkaan, vaan elää tasapaksusti vailla unelma-ammattia. Ehkä minäkin olen joskus sellainen, tai no toivottavasti en.

Valokuvauskin on taas jäänyt. Jotenkin ei ole ollut aikaa sille. Mutta ehkä nyt kevään ja etenkin päivän pidetessä sille löytyy taas aikaa ja inspiraatiota.

Tällaisia ajatelmia tänään. Nyt täytyy kuitenkin mennä takaisin enkun kirjan ääreen, sillä koeviikko alkaa huomenna.